Ajohanskojen tarpeellisuudesta maastopyöräilyssä voi olla montaa mieltä, mutta ainakin itselläni tulee kaatumisia harva se lenkki, jolloin hanskat antavat edes vähän suojaa. Myös tiheät risukot raapivat kädet usein naarmuille. Hanskojen kirjo markkinoilla on laaja, ja niiden valinta kannattaakin tehdä tuntuman perusteella – kun hanskat tuntuvat miellyttäviltä kädessä, voi keskittyä itse ajamiseen kämmenien hiertymien sijasta. Itse olen päätynyt Foxin Bomber-mallisiin ajohanskoihin, joihin perehdyn seuraavaksi hieman tarkemmin.

Fox on yhdysvaltalainen valmistaja, joka tekee varusteita lähinnä motocross, mtb ja muihin ”extreme”-lajeihin. Merkiltä löytyy hanskoja sekä motocrossiin että maastopyöräilyyn, mutta malleja voi käyttää ristiinkiin. Bomberit on suunniteltu motocrossiin, mutta ne toimivat hyvin myös maastopyöräilyssä vahvoine rystyssuojineen. Suojat on muotoiltu huomaamattomiksi, eivätkä ne paina ikävästi mistään. Vaikka suojat näyttävät hiilikuidulta, ne on valmistettu muovista, mikä tuli itselleni yllätyksenä. Hanskojen päämateriaalina (45%) on käytetty synteettistä nahkaa, jonka värivaihtoehtona on joko musta tai valkoinen. Kämmenpuoli on vahvistettua kangasta, ja etu- sekä keskisormella on oma jarrukahvoilta luisumisen estävä kumipinnoite. Ostaessa tulee kiinnittää huomiota kokomitoitukseen, joka on pieni – kannattaa ottaa vähintään yksi koko normaalikokoa suurempi malli.

Kaiken kaikkiaan hanskat ovat tehneet tehtävänsä, ja sopivat hyvin käytettäväksi hieman viileämmilläkin keleillä. Pientä miinusta aiheuttaa käsien hiostuminen, mutta uskon saman ongelman vaivaavan muitakin malleja. Kädet saa suojattua n. 50 euron panostuksella.

Plussat:

• vahvat rystyssuojat
• mukavat kädessä

Miinukset:

• käsien hiostuminen

Etenkin XC-ajossa lukkopolkimien edut ovat kiistattomat: niillä saa reilusti lisää poljinvoimaa sekä tuntumaa ajoon. Jalka on ensinnäkin aina oikeassa asennossa lukkopolkimilla ajaessa (säädöt pitää tietysti olla oikein), jolloin huonon jalkaterän kulman aiheuttamat nivelten rasitusvammat ovat epätodennäköisempiä. Pyörän hallinta on myös helpompaa, kun teknisessä maastossa voi pomppien siirrellä pyörää kenkien ollessa tiukasti lukittuna polkimiin. Haittapuolina on pieni venkslaus ennen kuin kengät saa kunnolla kiinni polkimiin, sekä alttius toimimattomuudelle mudan ja lian tukkiessa kolot. Hyödyt ovat kuitenkin kiistatta moninkertaiset verrattuna haittoihin, eikä XC-ajajien keskuudessa juuri avopolkimia (ts. avarit/flättipolkimet) näy. Jos ajotapasi on lähinnä DH-tyyppistä alamäkiajoa, voi lukkopolkimista olla enemmän haittaa kuin hyötyä: kun jalka pitää saada useasti pois ja taas takaisin polkimelle, ovat perinteiset avopolkimet varmempi valinta. Lukkopolkimissa on aina pieni viive ennen kuin kengän saa lukittua takaisin polkimeen.

Lukkopolkimien lukitusmekanismi ei ole standardi, vaan jotkut valmistajat käyttävät omaa systeemiään. Toteutuksissa on pieniä eroja eri merkeillä, mutta suosituin taitaa olla Shimanon SPD-tekniikka (Shimano Pedaling Dynamics), joka on ollut käytössä jo yli kaksikymmentä vuotta. Polkimista on olemassa erilaisia toteutuksia: toisissa lukitusmekanismi on molemmilla puolilla poljinta, ja toiset käyttävät hybridiratkaisua, jossa polkimen toinen puoli on normaali. Hybridi ei kuitenkaan toimi maastoajossa yhtä varmasti, sillä kun kenkä pitää saada nopeasti takaisin paikoilleen, on poljin yleensä väärin päin.

Lukkopolkimien kiinnitysmekanismi perustuu jouseen, joka pitää kengän tiukasti kiinni polkimessa, ja sen kireyttä voi säätää mieleisekseen. Mitä löysemmälle jousi on säädetty, sitä helpommin kenkä irtoaa polkimesta, ja lukkoihin totutellessa onkin hyvä pitää jousta löysimmässä mahdollisessa asennossa. Jalan irrottaminen polkimesta tapahtuu jalkaterää kiertämällä tai pienellä sivuttaisliikkeellä – eteen tai taakse potkaisemalla jalka ei irtoa polkimesta. Polkimet eivät pidä jalkaa tarkalleen samassa asennossa, vaan niissä on hieman väljää, jotta kenkä pystyy heilumaan muutaman millin sivusuunnassa.

Lukkokenkä koostuu kahdesta oleellisesta osasta: klosseista ja itse jalkaosasta. Klossit ovat pääsääntöisesti metallia, ja niiden tehtävänä on upota polkimiin kengän lukitsemiseksi. Klossit eivät yleensä tule kengän mukana, vaan ne on ostettava erikseen. Kengät ovat pääsääntöisesti tarrakiinnitteiset, ja kalleimmissa malleissa ylin kiristin on muovinen – tarrakiinnitteiset kengät pysyvät kuitenkin kokemuksen mukaan hyvin jalassa. Ensimmäistä kertaa lukkokenkiä ostaessa on hyvä kiinnittää huomiota muutamaan asiaan kenkien rakenteessa. Klossin pitää olla riittävän syvällä kengässä, ellei halua olla esimerkiksi kaupassa huomion keskipisteenä kenkien kolistellessa lattiaa. Pohjan materiaalin pitäisi olla riittävän pitävää eli tarpeeksi pehmeää kumia (ei muovia tai hiilikuitua), ja kaikenlaisista ylimääräisistä nappuloista on vain haittaa. Kengän on hyvä olla myös sen kokoinen, että sen saa kiristettyä tarpeeksi tiukalle, jotta jalka ei pääse lipsahtamaan ulos kesken lenkin. Pintamateriaalivalinta kannattaa tehdä sen mukaan, onko tarkoituksena ajaa myös talvella: talvikenkä ei ole yhtä hengittävä verrattuna kesämalliin, mutta se pitää paremmin vettä. Yleensä talvikengät ovat tehty Gore-Texista, ja niiden nilkkaosa on kesäkenkää korkeampi.

Lukkopolkimilla ajaminen ei vaadi vuosien harjoittelua, vaan taidon oppii hyvin jo kuukaudessa. Alle sadalla eurolla saa kengät polkimineen, joten rahallinen sijoitus ei ole kovin suuri. Itse jo jonkin aikaa lukoilla ajaneena en vaihtaisi enää takaisin avopolkimiin, sillä vaikeat kohdat sujuvat nyt huomattavasti helpommin.

Juomareppujen ehkä tunnetuin valmistaja on yhdysvaltalainen Camelbak, joka tekee reput myös armeijan tarpeisiin. Yritykseltä löytyy monia vaihtoehtoja mm. pyöräilyyn, juoksuun, lautailuun sekä vaellukseen. Juomasäiliöiden tilavuus vaihtelee alle litrasta reiluun kolmeen litraan, jolloin mallista riippuen mukaan mahtuu myös vaihteleva määrä varusteita. Itselläni on ollut käytössä muutaman kuukauden ajan Camelbak M.U.L.E., joka on optimoitu nimenomaan pyöräilyyn.

M.U.L.E. on ensisilmäyksellä pienen näköinen, eikä sinne uskoisi mahtuvan useita litroja vettä sekä nipun tavaroita. Camelbak lupaa repun vetävän 3 litraa vettä sekä 9 litran tilavuutta vastaavan määrän tarvikkeita. Repussa on hyvät säätövarat olka-, vyötärö- ja rintahihnoille, jolloin sen saa istumaan miellyttävästi. Materiaalina on käytetty kestävän oloista kangasta, ja pohja on erikseen vahvistettu. Heijastimia löytyy tarpeellisista paikoista, kuten olkaremmeistä ja repun takaosasta. Selän hikeentymistä on yritetty estää tekemällä urat pehmusteisiin, mutta keino ei ole toiminut käytännössä. Reppu on jaettu periaatteessa kolmeen eri osaan: vesisäiliöön, tavaratilaan sekä erilliseen ulkotaskuun, joka roikkuu remmeillä repun ulkopuolella.

Lähimpänä selkää sijaitseva osasto on tarkoitettu vesisäiliölle. Sijainnin huonona puolena on se, että pussin pohjalla oleva vesi lämpenee kesäisin ruumiin lämpöenergian avulla. Säiliö on irrotettavaa mallia, jolloin sen saa helposti ripustettua kuivumaan vaikkapa pyykkinarulle. Sisään voi laittaa mytyn talouspaperia imemään kosteuden, ja letkun suukappale kannattaa irrottaa ilman kiertämisen helpottamiseksi. Säiliön materiaalina on käytetty antibakteerista muovia, jolle Camelbak myöntää elinikäisen takuun. Letkun sisääntulokohta on erikseen vahvistettu. Säiliön korkki on suuri n. 10cm halkaisijaltaan, ja se sulkeutuu tiiviisti. Suukappaleesta saa vettä puristamalla sitä hampailla, ja sen voi asettaa kummallekin puolelle olkapäätä, mistä sen löytää helposti. Suukappale on hyvän muotoinen, mutta se maistuu ikävästi muoville.

Repun tavaratilat on jaettu eri osioihin. Keskimmäinen on suurin, ja siinä voi säilyttää esimerkiksi takkia. Tavaratila laajenee vesisäilön tyhjetessä, täydellä vesitankilla se on aika ahdas. Remmejä voi silloin löysätä tarpeen mukaan, mutta reppu alkaa nopeasti muistuttaa palloa. Repun ainut vesitiivis tasku löytyy ylhäältä, ja se on sopivan kokoinen esimerkiksi kännykälle tai mp3-soittimelle. Vedenpitävyys toimii myös käytännössä, ja säilytänkin siinä gps:ää lenkkien aikana. Uloin, erillinen tasku on hyvä kaikenlaisille pikkutavaroille kuten sisäkumille, työkaluille, avaimille jne. Se on jaettu sisältä moneen pieneen osioon, mikä on mielestäni turhaa – tavarat eivät kuitenkaan pysy paikoillaan. Taskun ulkopuolelle saa helposti kaarilukon remmillä kiinni.

Kaiken kaikkiaan reppu on kokonaisuutena onnistunut, mutta tavaratila on liian pieni pitkille matkoille. Reppu ajaa asiansa parin, kolmen tunnin lenkeillä, ja vesi ei heti lopu kesken. Hintaa huville kertyy n. 100e ostopaikasta riippuen.

Plussat:

• iso vesisäiliö
• vesitiivis tasku
• istuu hyvin

Miinukset:

• pieni tavaratila pidemmille matkoille