MTB-Blogi – Maastopyöräilystä kertova blogisivusto

Maastopyöräilyharrastusta aloittaessa monelle saattaa muodostua esteeksi suhteellisen korkeat alkukustannukset. Lisäkuluja ei kuitenkaan vähään aikaan tule, kun olet saanut oleellisimman eli pyörän hankittua. Itse ajaminenhan on metsässä ilmaista. Pyörän valinnassa kannattaa ensinnäkin miettiä, minkälaiseen ajoon sitä käytetään. Yleisin ja varmaan myös aloittelijaystävällisin muoto on ns. XC-ajo (engl. Cross Country), joka pääasiassa tarkoittaa metsän siimeksessä ajelemista. Toinen yleinen lajimuoto on DH (Downhill), joka nimensä mukaisesti tarkoittaa alamäen laskemista. Tässä artikkelissa käsittelen kuitenkin pyörän hankintaa XC-ajon tarpeiden mukaan.

Tähän lajiin pyörältä voisi toivoa vähintäänkin etujoustoa, mutta takajousto säästää alaselkää, minkä olen kuopissa huomannut. Jos budjettisi kestää täysjouston hankkimisen, niin suosittelen sellaisen ostamista. Haarukan joustomatka riippuu ajajan painosta, mutta itselleni (n. 90kg) 100mm etuhaarukka on liian lyhyt, ja suosittelenkin 140mm haarukan hankkimista – liian lyhyet jouset painuvat korkeassa pudotuksessa helposti pohjaan. Jousituksen jäykkyyttä pystyy kuitenkin tiettyyn rajaan asti säätämään. Kalleimmissa jousissa käytetään ilmajoustoa, mutta itse olen ollut tyytyväinen öljy-teräs -vaihtoehtoon. Jotkut valmistajat käyttävät myös hybridivaihtoehtoa, johon on laitettu sekä teräs- että ilmajousto päällekkäin. Näin saadaan molempien tekniikoiden edut (tai haitat) samaan jouseen. Haarukoissa voi olla ominaisuutena jouston lukitus, jolloin esimerkiksi ylämäkeä poljettaessa energiaa ei kulu turhaan pomppimiseen.

Toinen oleellinen asia on rungon valinta. Maastopyörän koko on normaalisti pienempi kuin vastaavan maantiepyörän, ja useimmilla valmistajilla renkaan tuumakoot ovat suurimmillaan 26’’ ja rungon 22’’. Ainakin Nishikiltä löytyy 28 tuuman rengaskokoja maastopyöriin. Iso rengas vierii helpommin esteiden yli, mutta se on aavistuksen raskaampi polkea. Runkojen koot eivät ole standardeja, ja jokaisella merkillä on omat kokoluokituksena, minkä takia runkoa valittaessa kannattaa kysyä apua myyjältä. Pyörää voi silloin kokeilla käytännössä ja tehdä omat päätöksensä.

Runkojen materiaaleissa nykymuoti on alumiini, joka on kevyttä mutta ei yhtä jäykkää kuin teräs. Vanhoista pyöristä löytää helpoiten teräsrunkoja niitä halajaville. Kalleimpien pyörien runkojen materiaalina käytetään hiilikuitua, jossa yhdistyy keveys ja jäykkyys. Hintahaitarissa ylöspäin siirryttäessä hiilikuitu tulee lähes poikkeuksetta kaikissa osissa kuvioihin. Hiilikuitu on kovaa, mutta katkeaa helpommin kuin esimerkiksi alumiini, minkä takia moni vierastaa hiilikuidun käyttöä esimerkiksi stemmissä (ohjaustangon kannatin).

Polkimien valintaan kannattaa myös kiinnittää huomiota. Pyörässä tulee usein mukana ns. flättipolkimet (engl. flat), joka tarkoittaa perinteisen mallista avopoljinta. Näissä ei käytännössä ole juuri eroa, kunhan materiaali on metalli. Suosittelenkin käyttämään avopolkimia ainakin kunnes olet saanut tuntumaa pyörään ja ajotekniikkaan. Polkuvoimaa saa kuitenkin huomattavasti lisää käyttämällä lukkopolkimia, mutta ne vaativat totuttelua.

Jarrut ovat turvallisuuden kannalta oleellinen asia. V-jarrut menettävät tehoa sateella ja pakkasella, sekä niiden vaihtoväli on huomattavasti lyhyempi verrattuna levyjarruihin. Nykyisin levyjarrut ovat vakiotavaraa maastopyörissä, ja niiden tulisikin löytyä varustelistalta. Mekaaniset levyjarrut ovat edullisin valinta, mutta jarruteho heikkenee hieman kaapelin löystyessä (kaapelia voi tietenkin kiristää tai vaihtaa). Hieman hinnakkaammat hydrauliset levyjarrut ovat käytännössä huoltovapaat, eivätkä ne menetä tehoaan talven pakkasilla. Itselläni on käytössä hydrauliset levyjarrut, jotka ovat toimineet kuin ajatus.

Ehkäpä tärkein asia ajokokemuksen kannalta ovat renkaat. Pyörän valintakriteereissä niille ei kuitenkaan kannata antaa suurta painoarvoa, sillä renkaiden vaihtoväli on lyhyt, ja ne ovat suhteellisen halpoja. Pyörän renkaassa tulisi olla riittävästi ”nappulaa” ja kumiseoksen tarpeeksi kova – sorateillä ja kalliolla ajettaessa rengas kuluu yllättävän nopeasti. Myös liian kapeat renkaat ovat huonot. Jos tarkoituksena on ajaa talvellakin, kannattaa hankkia nastarenkaat, joissa nastat ulottuvat myös renkaan ulkoreunaan.

Kun olet päässyt perille pyörän tekniikasta, eri osasarjojen valinta voi tulla ajankohtaiseksi. Eri valmistajilla on komponenteille ”paremmuusluokat”, jotka lisäävät katu-uskottavuutta alan harrastajien parissa – toki komponenttien materiaaleissa on eroja. Kalliimpi hinta ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti parempaa laatua. Joskus kalliimpien osasarjojen hinnassa keveys on haettu kestävyyden kustannuksella. Jos johonkin osaan pyörässä haluaa panostaa, niin takavaihtajaan on hyvä kiinnittää huomiota. Se on altis rikkoutumisille ja kokee jarrujen ohella paljon käyttöä. Vaihteiden määrälle ei tarvitse antaa suurta arvoa, sillä ainakin itselleni riittää takarattaan tarjoamat yhdeksän vaihdetta. Etuvaihtajan voi tarvittaessa irrottaa ja laittaa tilalle ketjunohjaimen, jolloin ketjut eivät ärsyttävästi putoa rämeikössä.

Edellä olen kuvannut lyhyesti, mistä alueista pyörän hinta muodostuu. Jos ostat pyörän uutena, niin n. 1ke:n panostuksella saat jo laatutavaraa. Liian halpaan ei kannata mennä, sillä rikkoutuneen pyörän (varsinkin jousituksen) korjauskustannukset nostavat kulut korkealle. Pyörän ostaminen käytettynä sisältää riskin osien kestävyydestä, mutta sekään ei ole poissuljettu vaihtoehto. Budjettiin tulee hintaa hieman lisää kypärästä, joka tässä harrastuksessa on ehdoton väline. Jos jotain jäi epäselväksi, yritän vastailla kysymyksiin parhaani mukaan.